Olipa kerran Kuu ja hänen rakastettunsa. Vaan silloin ilmaantui myös kateellinen Kujeilija, joka Kuun rakastetun huijasi Maahan. Ei tiennyt rakastettu, ettei Maasta enää ollutkaan paluuta. Ja niin jäi Kuu ypöyksin taivaalle. Saattoi tämän rakastettu enää ulvoa yötaivaalle. Ei enää koskaan saattanut rakastaan koskettaa...

Vaan voiko Kujeilijaa syyttää? Mustasukkaisuuden palo silmissään kun huijasi Kuun rakastetun Maahan, vaan ei kertonut, ettei paluuta olisi ja näin särkiu molempien sydämet. Kuuta ulvoo nyt rakastettu. Ulvojaa nyt kaipaa Kuu. Vaan Kujeilija syyllinen tuohon kaikkeen, yksin riutuu omantunnon tuskissaan, koskaan rauhaa ei saa...