Eilen näin poikaystävää piiiiiitkästä aikaa  ja aluks pelkäsin ihan hitosti että joku meidän välil olis muuttunu siin ajas...mut.. ei.

Sydän pamppaili hullun lailla, kädet tärisi ja teki mieli huutaa, kun siinä oven takana seiso. Kyyti ehti lähteen, ei ollu enää mahdollisuutta paeta, piti vaan koputtaa ja sitten se tuli avaan. Tuntu heti niin typerältä että ees mietti pakenemista, mä rakastan sitä, eikä se oo vaan sana helinää, koska mä oikeesti rakastan.

Siinä sitten halittiin ja lopulta päädyttiin sohvalle sylikkäin takan äärelle... Pitkästä aikaa tuntu niin onnelliselta, että olis voinu vaa hihitellä loppu illanki : ) ja nyt kaipaan herran viereen lämpimään taas.. Ärsyttävää, että sillon ku löytää sen jonka kanssa on hyvä olla, niin sitten on iha kamala olla ilman sitä ; <