"Come on take me. Take me. Take me as I am. Come on and take me. Take me. Take me as I am. Don't try to change me..." Take me - Nightcore .

Tänään havahduin kysymykseen, "Mikä minä olen ja mikä minusta on tullut?". Nykyään jokainen on luokiteltu johonkin "luokkaan" ja niiden alakategorioihin. Sinänsä tämä helpottaa monellakin muotoa ihmisten elämää tässä jo muutenkin sekavassa yhteisössä, esim. tiedät kenelle luultavammin uskallat mennä ihkuttamaan Antti Tuiskua, Iron Maidenia tai vaikkapa An Cafea, kuitenkaan niin, että tarvitsee pelätä turpaan saamista tai muuta vastaavan laista.

Kolikon kääntöpuoli tuo taasen tullessaan myös väärinluokittelun uhrit, jotka kärsivät asiasta uskomattoman paljon tietynlaisissa tilanteissa. Otetaampa esimerkiksi vaikkapa nuori, kaunis tyttö, jonka äiti ostelee tälle vain vaaleanpunaisia vaatteita. Tyttö kuitenkin on sydämmeltään täysi hevari, mutta perheen huonon rahatilanteen vuoksi käyttää mukisematta äitinsä tälle hankkimia vaatteita. Heti, kun tyttö astuu ovesta ulos, hänet luokitellaan 'pikkupissikseksi', mutta jos tyttö vielä erehtyy puhumaan puhelimessa ja kiroamaan muutaman kerran, ei kulu aikaakaan, kun hänet luokitellaankin jo 'himolissuksi'. Kurjinta luultavastio onkin sitten se, että kun tytön perheellä onkin sitten vaikka kuukauden kuluttua rahaa ja tyttö alkaa käyttää omannäköisiään vaatteita, hän onkin "vain joku wannabe lissuhevari" tai "angstinuori".

Mainetta ja omaaluokkaansa on lähes mahdotonta vaihtaa nopeasti. Siihen kuluu aikaa ja itseluottamuksen ja tuntemuksen on oltava huipussaan. Tosin kaikesta tärkeintä muutoksen ja itsesi kannalta on se, että itse oikeasti tunnet olosi sellaiseksi, mikä haluat olla. Ja olet oma itsesi.